Viime viikonlopun Imatran surmateot koskettivat tavalla tai toisella meitä kaikkia suomalaisia. Minua ne koskettivat henkilökohtaisesti, koska tunsin kaikki uhrit. Monen mielessä on pyörinyt vain yksi kysymys: miksi tällaista tapahtuu Suomessa? Mikä saa nuoren miehen tarttumaan aseeseen ja ampumaan julkisella paikalla sattumanvaraisesti tuntemattomia ihmisiä?
Poliisi on vahvistanut, että kyse ei ole ideologiasta, tai poliittisista motiiveista, vaan syyt ovat mielenterveyteen ja syrjäytymiseen liittyvistä. Tämä puolestaan saa pohtimaan, että mikä järjestelmässämme on vikana, kun apua kipeimmin tarvitsevat eivät sitä tunnu saavan?
Maassamme valmistellaan suurta sote-uudistusta. Soten ympärillä tuntuu keskustelu käyvän jatkuvasti vain erikoissairaanhoidon palvelujen ja keskussairaaloiden sijainnin ympärillä. Keskustelun tuiskinassa unohtuu liian helposti sosiaali- ja mielenterveyspalvelujen asema ja saatavuuden turvaaminen, vaikka juuri niihin palveluihin pääsemiseksi tulisi säilyttää matala kynnys ja niiden olisi hyvä sijaita mahdollisimman lähellä kuntalaisia.
Pitää muistaa, että mielen sairauksien hoitamatta jättäminen on ihan yhtä vakava asia, kuin syövän tai leikkausta vaativan lonkan hoitamatta jättäminen. Lisäksi mielenterveyden järkkymisestä kärsii usein potilaan koko lähipiiri. Mielisairauksien puhkeamista voidaan ehkäistä matalan kynnyksen sosiaali- ja mielenterveyspalveluilla. Suuressa sote-uudistuksessa tulisi katse kääntää myös näiden palvelujen turvaamiseen.
Ylipäätään sote-uudistuksessa tulisi keskiöön nostaa ihmisten hyvinvointia ja terveyttä tukevien lähipalvelujen asema entistä vahvemmin, sillä erikoissairaanhoidon tarvetta ehkäistään kaikilla erikoissairaanhoidon toimialoilla nimenomaan laadukkailla ja lähellä olevilla terveyttä ylläpitävillä lähipalveluilla. Näitä ovat terveyskeskustason palvelut, sekä mielenterveys- ja sosiaalipalvelut.
Hanna-Kaisa Lähde (vihr.), Kotka
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 9.12.2016