Varapuhemies Mauri Pekkarinen (kesk.) maalasi paikkaansapitämättömän ruusuisen kuvan Suomen metsistä (Kymen Sanomat 24.7.). Vaikka esitetyt luvut metsistä näyttävät komeilta, hankkeita, kuten Kemin ja Kuopion jalostamot, on pöydällä niin paljon, että toteutuessaan ne ylittäisivät kestäväksi hakkuutasoksi määritellyn 81 miljoonaa kuutiometriä (Maaseudun Tulevaisuus 8.12.2016).

Lipsuminen metsiensuojeluohjelman tavoitteista olisi uhkana. Kansallinen ilmastopaneeli itse on todennut voimakkaiden lisähakkuiden johtavan hiilinielujen pienenemiseen. Ilmastopolitiikkaa on tehtävä tässä hetkessä eikä siirtää vähennyksiä tulevaisuuteen.

Kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja vetävän Christiana Figueresin ja muiden allekirjoittaneiden Nature-tiedelehdessä julkaistun kirjoituksen sanomana maailmalla on kolme vuotta aikaa kääntää päästöt lasku-uralle. Niiden lykkääminen myöhemmäksi vaatisi jyrkempää vähennystahtia ja kalliimpia toimenpiteitä.

Puun poltosta johtuva hiilidioksidipäästö ei tee aikamatkaa tulevaisuuteen, vaan on ilmakehässä muutaman vuosikymmenen, ennen kuin metsien uudelleenkasvu on kuitannut päästön. Pitäminen kiinni puun asemasta nollapäästöisenä on nykyisessä tilanteessa kestämätön.

Suomalainen malli tarkoittaa käytännössä hiilidioksidivelan ottamista ja 1,5—2,0 asteen lämpenemistavoitteen ja Tyynenmeren saarivaltioiden olemassaolon vaarantamista. Tällaisen kirjanpitokikkailun leviämisellä luodaan Brasilian ja Indonesian kokoinen aukko tehokkaaseen ilmastopolitiikkaan.

Keskustan on rehellisyyden nimissä tehtävä toimivaa ilmastopolitiikkaa haluaville äänestäjille selväksi, onko se nykyisten ilmastotavoitteiden takana vai hyväksyykö planeetan lämpenemisen enemmänkin kuin 2,0 astetta. Toisekseen tällainen toiminta ei voi olla Suomen metsäteollisuuden maineen etujen mukaista. Kotkamillsin tuotteet eivät ehkä kelpaakaan ympäristötietoisille asiakkaille.

Antti Van Wonterghem, vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen, Kotka Juha Huhtala, vihreiden puoluehallituksen varajäsen, Kouvola Veli Liikanen, vihreiden vpj, Mikkeli
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 27.7.2017