Talousarvio 2017 on nyt edessämme. Painotan sanaa arvio, minkä olemme saaneet karvaasti vuosien varrella huomata. Olemme saaneet yllätyksiä milloin erikoissairaanhoidosta, verotuloennusteista tai pitkäaikaistyöttömien ns sakkomaksuista. Yllätykset eivät ole juuri positiivisia olleet. Toisaalta yllätykset ovat tulleet pitkälti ulkopuolelta ja pitkäjänteinen työ kaupungin oman toiminnan kehittämiseksi on tuottanut tuloksiakin.
Vaikka niin olisin halunnut todeta, mutta emme ole jättämässä uudelle valtuustolle vireänä ja vihreänä kukoistavaa kaupunkia. Jouduimmepa vielä tekemään veroprosentin noston edellisessä kokouksessa pysyäksemme pinnalla tulevan vuoden. Olemme keränneet alijäämiä vuosi toisensa perään lukuun ottamatta vuotta 2014 poikkeusjärjestelyineen ja olemme kasvattaneet alijäämäpottimme aikamoiseksi kymmenien miljoonien kakuksi. Emme voi enää velkaantua, vaan meidän on, jatkettava rakenteellisia uudistuksia ja uusien toimintamallien kehittämistä sekä omaisuuden myymistä.
Olemme onnistuneet saamaan säästöjä talouden tasapainotusohjelman myötä. Tarvitsemme pinnalle kunnolla päästäksemme kuitenkin myös uusia avauksia ja onnistumisia niissä. Miten käy Kantasataman, minne nousee Kampus ja saammeko houkuteltua yrityksiä ja työtä seudullemme?
Maailma on levoton ja levottomuus lisääntyy aina, kun tuloerot ja eriarvoisuus kasvavat. Tämä pätee myös Kotkassa. Meidän tulee pitää huolta myös heikompiosaisista, ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä kaikin keinoin. Päätöksiä ja niiden kokonaisvaikutuksia tulee voida arvioida jatkossa paremmin. Siihen on olemassa monia erilaisia vaikutustenarviointi keinoja, jotka meidän tulee saada sulatettua normaaliksi käytänteiksi päätösten yhteyteen.
Sitten muutama sananen muutosesityksistämme, joiden kokonaisuuden myötä emme tule heikentämään, vaan parantamaan talousarvion tulosriviä.
Ryhmämme on erityisen huolissaan ns säästöjen suuntaamisesta varhaiskasvatukseen. Siellä ollaan muuttamassa henkilöstömitoitusta jo nykyisinkin vähintäänkin haastavasta tilanteesta yhä pahempaan. Tilanteeseen, jossa yhden kasvattajan tulisi hallita ja huolehtia kahdeksasta yli kolme vuotiaasta. Tällaisen muutoksen vaikutus ryhmäkokoihin toisi mukanaan ongelmia ja pidemmällä tähtäimellä myös kustannuksia. Olisiko meillä varhaiskasvatus vai huoltojoukot?
Eikä tämä vielä riitä. Subjektiivisen päivähoidon rajaamisella ollaan laittamassa lasten tasa-arvo ja yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen –huom lasten, ei vanhempien, oikeus – romukoppaan. Rajaaminen kasvattaa ryhmäkokoja ja vaikeuttaa osa-aikaisesti työskentelevien vanhelmpien työllistymistä.
En malta olla tässä kohden siteeraamatta talousnobelisti James Heckmania. Hänen mukaansa yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuo seitsemän dollaria takaisin. Kaikki myös tiedämme, että ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin jälkihoito, ja siihen jos mihin, on varhaiskasvatuksessa mahdollisuus.
Koulupuolelta löytyy yksi musta aukko, jonne on pudonnut englanninkielinen opetus. Jos ja kun aiomme olla uskottava sijoittumispaikka myös ulkomaisille suur- ja pienemmillekin yrityksille, joiden niin veroeuroja kuin työpaikkoja tarvitsemme, emme voi jättää englanninkielisen perusopetuksen aloittamisen yrittämistä yhteen kertaan. Lasten koulupolkua pohditaan perheissä jo vuosia etukäteen ja meidän pitää vakuuttaa vanhemmat, että olemme tosissamme – ja tavoittaa tiedotuksella paljon suuremmat joukot kuin vain tulevien ekaluokkalaisten vanhemmat.
Teatteri on säästötalkoisiin ryhmämme mielestä jo osallistunut ja ansaitsee 50000 euron lisänipistykset takaisin. Myös mielenterveyspotilaiden avoin päivätoiminta tulee säilyttää yhä myös Karhulassa.
Sisäilma-asioiden suhteen olemme joutuneet kulkemaan jatkuvasti hieman jäljessä. Tämän suhteen tulee jatkossa olla mielestämme myös lisää ennakoitavuutta. Säännölliset sisäilmakyselyt käyttäjille ja poikkeamien analysoinnit tulee ottaa käyttöön sekä kiinteistöjen ylläpitoon ohjeistuksineen sekä seurantaan on myös kiinnitettävä huomio.
Investointien osalta olemme pakotettuja todella niukkoihin aikoihin ja siksi nyt olisi hyvä hetki kaivaa vanhat keinot käyttöön pienen aluerahan muodossa. Kun alueelliset kehittämiset ovat investointien suhteen vähissä, tuo alueraha asukkaille mahdollisuuden osallistua ja kehittää omaa aluettaan ja kasvattaa vetovoimaa sekä yhteishenkeä.
Tulopuolelle olemme esittämässä 0.8 miljoonan euron myyntivoittoja, jotka ovat niin realistiset, kun ennakoida voi. Edellisten vuosien kaltaiset miljoonien odotukset voidaan jatkossa unohtaa, mutta emme voi myöskään jättää myyntisaraketta nollille ja iloisiksi yllätyksiksi, koska tavoitteenamme on myyntiä aikaan saada. Toivottavasti ne yllätykset tulevat sitten niistä ylimääräisistä myyntimiljoonista, joita ei budjetoida.
Tulemme esittämään myös joukon muita pienempiä muutoksia joukkoliikenteen saatavuuden parantamisesta kestävän kehityksen jalkauttamiseen läpi konsernin. Joukkoliikenteen tulemme laajemmin nostamaan keskusteluun erillisen aloitteen myötä, koska nykyisellä aikatauluilla, reiteillä ja hinnoittelulla se ei ole siinä vetovoimassa, missä sen pitäisi olla. Tulemme myös olemaan mukana osassa muiden ryhmien esittämiä hyviä muutos ja lisäysesityksiä, kuitenkin niin, että talousarvion tulosrivin summa kasvaa kokonaisuutena positiiviseen suuntaan.
Lopuksi vielä yleisesti talousarvioprosessista. Se ei ole tällaisenaan kovin toimiva, vaan vaatii kehittämistä monessa suhteessa niin aikataulun, perehdytyksen kuin itse kirjan sisällön suhteen. Toivon kovasti uudelle valtuustolle vuoden päästä sujuvaa ja toimivaa talousarvioprosessia myötätuulessa purjehtivan Kotkan peräsimessä.
Rita Komulainen, Vihreän valtuustoryhmän varapj.
ryhmäpuhe Kotkan kaupungin valtuuston kokouksessa 8.12.2016Tooltip Text