Kolumnissaan Teemu Lunkka (HS 24.2.) totesi, että nuorten asiat olisivat enemmän esillä ja nuoria olisi enemmän päättäjinä, jos nuoret äänestäisivät aktiivisemmin. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 18–24-vuotiaista äänesti 47 prosenttia. Koko väestön äänestysprosentti oli 69. Näyttää siltä, eniten äänestämättä jättävät ne nuoret, jotka tarvitsevat elämässään eniten yhteiskunnan palveluja, joista poliitikot päättävät.

Häkellyttävintä oli, että 18–24-vuotiaiden äänestysprosentti oli lähes 70 prosenttia, jos heidän vanhempansa olivat suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon, ja vain 28 prosenttia, jos vanhemmilla oli vain perusasteen koulutus. Samassa yhteydessä hän pohti sitä, että pian on eduskuntavaalit, mutta miksi niin harvat poliitikot puhuvat nuorista?

Nuoret ovat esillä yleensä silloin, kun puhutaan syrjäytyneiden nuorten määrästä tai kadonneista pojista, mutta harvoin pohditaan sitä, millä nuoria voitaisiin aktivoida yhteiskunnallisissa asioissa. Omasta mielestäni nuorten aktivointi lähtee kunnista, missä on varsin hyvät uuden kuntalain suomat edellytykset antaa nuorille oikeaa valmisteluvaltaa ja ottaa nuoret laajamittaisesti mukaan päätöksentekoon. Tällöin nuoret kiinnittyvät yhteiskuntaan ja päätöksenteko laajemminkin alkaa kiinnostaa.

Nuoria ei tulisi tarkastella niinkään tekemisen kohteena, vaan itse tekijöinä. Oman elämän ja ikäryhmänsä asiantuntijoina. Nuorten kuuleminen on jo hyvä harppaus siihen suuntaan, mutta heillä on myös hyviä kehittämisideoita ja siksi heidät tulisi ottaa vahvasti mukaan asioiden valmisteluun jo ruohon juuri tasolta. Tämä tietysti muuttaa asioiden valmistelun rakennetta. Perinteisestä valmistelutavasta tulee siirtyä osallistavaan valmisteluun.

Itsellä on ilo olla mukana OKM:n rahoittamassa kehittämishankkeessa, jossa kehitetään nuorten osallisuustyön laatua. Ollaan huomattu, että ykkösstepin jälkeen lähes kaikissa kunnissa on nuorisovaltuusto, mutta nyt pitäisi keskittyä siihen, että sen kanssa tehdään? Miten nuorten ääni sidotaan aidosti osaksi kunnallista päätöksentekoa?

Nuoret ovat varsin kiinnostuneista ympäröivästä yhteiskunnasta ja tietävät tätä nykyä valtavan paljon, joskus enemmän, kuin me aikuiset, koska heidän maailmansa ei rajoitu vain kotikuntaan ja lähiympäristöön. Heidän maailmansa on globaali.

Osallisuuden kokemukset lisäävät paitsi osallisuuden tunnetta, myös halua vaikuttaa ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan. Nuorten äänestysaktiivisuuden lisäämisen tulisi olla meidän kaikkien aikuisten yhteinen asia ja tällöin osallisuuden kokemusten lisääminen on kuntien ja järjestöjen tehtävä, mutta voimme me vanhemmatkin välillä katsoa peiliin. On huolestuttavaa, jos kehitys menee sellaiseksi, että vain korkeakoulutettujen vanhempien lapset tulevaisuudessa äänestävät, koska se jos mikä vääristää demokratiaa.

Hanna-Kaisa Lähde, kansanedustajaehdokas (vihr.), Kotka
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 27.2.2019