Viime viikolla uutisoitiin siitä, että lapset joutuvat ihmiskaupan uhreiksi myös Suomessa. Viime vuoden lopulla siitä, että ihmiskaupan uhrit tunnistetaan Suomessa yhä melko heikosti. Tuoreen selvityksen mukaan lapsiin ja nuoriin kohdistuva ihmiskauppa ja siihen rinnastettava hyväksikäyttö on laaja ilmiö, jonka todellista kokoa on hankala arvioida. Lapset ja nuoret ovat joutuneet esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön, prostituutioon pakottamisen, rikollisuuteen pakottamisen ja pakkoavioliittojen uhriksi. Merkittävä tieto uutisoinnissa oli se, että tutkijat ovat havainneet, että kodin ulkopuolelle sijoitettuja suomalaisia lapsia ja nuoria on pakotettu rikollisuuteen ja seksin myymiseen.

Oman tuntumani mukaan tämä ei ole mitään uutta tietoa. Kun jo 10 vuotta sitten työskentelin Helsingin Katuluotsin toiminnanjohtajana, teimme yksikössämme havaintoja siitä, että erilaisten hyödykkeiden, kuten rahan, alkoholin, vaatteiden ja elektroniikan vaihtaminen seksiin alaikäisten nuorten kanssa alkoi yleistyä. Kävimme asiasta vuoropuhelua paitsi nuorten kanssa, myös viranomaisten, lastensuojelun ja Pro Tukipisteen työntekijöiden kanssa.

Erityisesti lastensuojelussa pitää osata pitää silmät avoimena.

Havaintojemme mukaan kyse oli tunnistamattomasta prostituution muodosta, jota eivät tunnistaneet sen enempää uhrit, kuin tekijätkään, mutta eivät aina viranomaisetkaan. Helsingin Nuorten ääni -toimitus tutki asiaa ja tuotti aiheesta ohjelman Ylelle. Tilanne näytti tuolloin jo varsin vakavalta.

Toimin tuolloin myös oikeusministeri Tuija Braxin asettaman oikeuspoliittisen asiantuntijaryhmän sihteerinä. Vihreät vaativat tuolloin hallitusohjelmaan lisäresursseja ihmiskaupan uhrien auttamiseen ja lisämäärärahaa viranomaisten koulutukseen ihmiskaupan tunnistamiseen. Näyttäisi siltä, että asia olisi jälleen ajankohtainen. Kun on kyse lapsiuhreista, pelkkä ihmiskauppaan keskittyminen ei tietenkään riitä, vaan tarvitaan osaamista ja resurssia lapsiprostituution tunnistamiseen.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta myös internetissä vaanivista ”saalistajista”, jotka tekeytyvät saman ikäisiksi nuoriksi ja houkuttelevat alaikäisiä seksuaaliseen kanssakäymiseen. Joissain tapauksissa käytetään houkuttimena rahaa, tavaraa ja alkoholia. Mielestäni näissäkin tapauksissa pitäisi tutkia seksin ostoa ja sen yritystä alaikäiseltä henkilöltä. Tällainen toiminta tulisi tunnistaa seksinostoksi ja sen yritykseksi.

Meidän aikuisten tehtävä on myös keskustella nuorten kanssa asioista niiden oikeilla nimillä. Kun ”saalistaja” yrittää houkutella alaikäistä seksuaaliseen kanssakäymiseen rahan, tai muiden hyödykkeiden avulla se on seksin ostoa, mikä Suomessa on kriminalisoitu teko, kun uhrina on alaikäinen lapsi. Erityisesti lastensuojelussa pitää osata pitää silmät avoimena. On todella hälyttävää, jos yhteiskunnan suojassa elävä lapsi on altis väkivallalle.

Hanna-Kaisa Lähde, kansanedustajaehdokas (vihr.), Kotka