Alkanut vuosi on pitänyt sisällään uutisointia kaadetusta ns. kiintiösusista. Kuvat ammutuista susista ovat tulleet silmillemme median kautta. Tämän erittäin uhanalaiseksi määritellyn lajin kantaa on heikennetty entisestään, koska lain mukaan se on mahdollista.
Suden metsästyksen sallivaa lakia on arvioitu tylysti hallituskauden heikoimmin valmistelluksi, koska siitä puuttuivat sekä kuvaus nykytilasta, lakimuutoksen vaikutusarviot, että arvio siitä, kuinka paljon susia voisi kaataa tulevaisuudessa.
Moni ihminen on kuitenkin herännyt pohtimaan, miksi muita keinoja susivahinkojen torjumiseen ei ole otettu käyttöön. Esimerkiksi petoaitojen ja laumanvartijakoirien on osoitettu oikein toteutettuna ennaltaehkäisevän tehokkaammin susien aiheuttamia vahinkoja kuin metsästys.
Susi on petoeläin ja sen ravintoa on esimerkiksi hirvieläimet. Koska susi syö hirvieläimiä, se tarkoittaa sitä, että hirvikolareiden riski vähenee. Hirvien määrää karsimalla sudet myös vähentävät metsänomistajille aiheutuvia taimikkotuhoja. Lisäksi susi on muiden petojen tavoin tärkeä osa ravintoverkkoa. Saalistaessaan vanhoja ja heikoimpia yksilöitä, ne auttavat pitämään saaliseläinten kannat terveinä.
Sudet ovat kautta aikojen herättäneet meissä ihmisissä pelon- ja vihantunteita. Jostain syystä näin on, vaikka todellisuudessa ihmiselle vaarallisempia eläimiä ovat esimerkiksi ampiainen, kyy tai punkki. Miksi pelätä jotain sellaista, mitä saattaisi tapahtua? Sutta todennäköisempiäkin uhkia tässä ajassa meillä ihmisillä valitettavasti on.
Ja mitä metsästyskoiriin tulee, vaikka sudet hävitettäisiin metsistämme kokonaan, irrallaan juoksevien metsästyskoirien turvallisuutta uhkaavat riskit jäävät. Metsästyskoirien kuolinsyy on suden tai muun pedon aiheuttama ainoastaan kahdessa prosentissa tapauksista.
Ihmisten tulisi rakentaa luontoyhteyttä muita lajeja arvostaen ja kunnioittaen. Rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista ja tappamisen sijaan meidän tulisi keskittyä muihin ratkaisuihin.
Anu Vuolio, varapuheenjohtaja
Kotkan seudun Vihreät