”Ohjausryhmäkö tekee päätöksiä?” kysyi viime viikon kirjoitukseni otsikko. Saamissani vastineissa on vedottu siihen, että ohjausryhmä ei tee virallisia tai lopullisia päätöksiä tai vastaa oikeudellisesti hankkeen toiminnasta. Totta, päätökseen tarvitaan valtuuston – tai joissain tapauksissa kaupunginhallituksen leima. Mutta ei se vielä tee em. tahoista tosiasiallisia päättäjiä. Mielenkiintoista on, että kukaan ei ole kiistänyt varsinaista kritiikkini kärkeä eli sitä, että vaihtoehtojen karsinta tapahtuu aivan liian varhaisessa vaiheessa, ohjausryhmässä. Päätöksentekohan on valitsemista vaihtoehtojen välillä!

Toinen huolenaiheeni liittyi tiedotukseen. Vastineissaan eri tahot ovat perusteettomasti osoittaneet syyttävällä sormella vihreiden sisäistä tiedonkulkua. Valtuustoryhmämme puheenjohtaja on pitänyt minut hyvin perillä ohjausryhmän tapahtumista. Vihreiden lisäksi olen kuunnellut ja lukenut muidenkin ryhmien näkemyksiä ja olen huomannut, että jokaisella on omat tulkintansa siitä, mitä ryhmässä on puhuttu ja mistä on sovittu.

Kaupunginhallitus tai valtuusto ei voi toimia toisen käden tietojen varassa. Eikä virkamiehille kuuluvaa esittely- ja tiedotusvelvollisuutta voi ulkoistaa ryhmien puheenjohtajille. Lisäksi avoimeen ja läpinäkyvään päätöksentekoon kuuluu tiedottaminen myös kuntalaisille. Asukkaiden tulisi pystyä osallistumaan keskusteluun ja arvioimaan tehtyjä päätöksiä saman tiedon varassa kuin päättäjienkin.

Mielestäni ohjausryhmän toiminta tulee miettiä uudestaan. Käytännössä toivon, että tulevaisuudessa hyvän valmistelun avulla voisimme perustellusti esittää valtuustolle erilaisia vaihtoehtoja päätöksenteon pohjaksi. Päätös tehtäisiin sitten näistä vaihtoehdoista vertailukelpoisten analyysien sekä avoimen keskustelun pohjalta.

Etenemällä rinnakkain usean eri vaihtoehdon kanssa parhaiten myös varmistaisimme, että asiat oikeasti etenevät. Nykymallilla yhden idean varassa umpikujaan joutuessamme päädymme aina takaisin lähtöpisteeseen.

Mervi Haakana, Kotkan kaupunginhallituksen jäsen (vihr.)
(kirjoitus julkaistiin Kymen Sanomissa syyskuussa 2013)