Asunnottomuus yleistyi viime vuonna koko maassa 20 prosenttia ja Kotkassa puhutaan jopa 122 prosentin noususta. Luvut järkyttävät, mutta onko tässä jotain yllättävää? Juuri näin työttömyyden kasvu, elinkustannusten nousu sekä kiristykset asumistukeen ja muihin sosiaalietuuksiin näkyvät.
Orpon hallitusohjelmassa tavoitellaan pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista, mutta todellisuudessa teoilla on vain syvennetty ihmisten ahdinkoa. Helmikuun alusta voimaan tulleet toimeentulotuen leikkaukset tulevat jatkamaan tätä samaa kehityssuuntaa.
Asunnottomuuden taustalla on monenkirjavia syitä, eikä se kosketa vain jotain tiettyä ihmisryhmää. On todettu, että asunnottomuuteen ajautumiseen ei usein tarvita kuin kahden tai useamman elämänalueen samanaikainen kriisi. Näitä kriisejä voi olla esimerkiksi sairastuminen, työttömyys, avioero tai päihde- ja mielenterveysongelmat eli puhutaan asioista, joita kuka vain voi kohdata. Helsingissä uutena kasvavana asunnottomien ryhmänä on pienituloiset, joilla ei ole päihdeongelmaa tai muita vakavia ongelmia.
Helmikuussa Kotkaan saadaan neljä hätämajoituspaikkaa, mikä on hienoa, mutta on hyvä muistaa määrän olevan pieni ja ettei hätämajoitus ratkaise kenenkään asunnottomuutta. Se tarjoaa yksittäisen turvallisen yön ja voi näin turvata elämää, mutta se ei auta ketään pois asunnottomuudesta. Tarvitaan myös muita toimia.
Kotkassa valtuutetut saivat viime syksynä tiedonannon pahenevasta tilanteesta ja siitä, että kaupungin ainoa asumisneuvoja on täysin ylityöllistetty ihmisten hädän keskellä. Tuolloin järkytys tilanteesta jaettiin yli puoluerajojen ja sama yhtenäisyys on jatkunut Asunnottomien yö -tapahtuman yhteydessä sekä nyt viime vuoden virallisten lukujen tultua.
Valitettavasti järkytys ei kuitenkaan kantanut joulukuussa talousarviokokouksessa, missä vihreät ja vasemmisto ehdottivat toisen asumisneuvojan palkkaamista ja jäimme ehdotuksen kanssa yksin.
Asunnottomuus ei ole asia, joka olisi helposti ratkaistavissa, mutta tekemättä mitään ongelmat eivät varmasti helpotu. Kauhistelun lisäksi tarvitaan tekoja.
Turvaverkon läpi tippuva ihminen on yhteiskunnalle kallis, mutta ei tässä puhuta euroista ja prosenteista vaan ihmisistä, jotka ovat kaikki jonkun meidän äitejä, isiä, sisaruksia, lapsia tai ystäviä. Puhutaan perusoikeuksista ja inhimillisyydestä.
Riikka Kinnunen, kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Kotka
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 5.2.2026