Kun Suomessa puhutaan ilmastonmuutoksesta, keskustelua hallitsevat päästölaskelmiin, metsänhoitoon ja teknologisiin ratkaisuihin liittyvät asiat. Ilmastonmuutos mielletään ennen kaikkea ympäristöongelmaksi, ja terveyteen liittyvät uhat jäävät liian vähälle huomiolle.
Lääkärin työssä ilmastonmuutoksen terveyshaitat näkyvät jo nyt vastaanotoilla, päivystyksissä ja neuvoloissa. Ne tulevat vastaan lääketieteen eri erikoisaloilla. Siksi niitä käsitellään helposti toisistaan irrallisina ongelmina, vaikka taustalla vaikuttaa sama ilmiö: muuttuva ilmasto.
Helleaallot ovat yleistyneet Suomessakin. Kuumuus lisää etenkin ikääntyneiden sekä sydän- ja keuhkosairauksista kärsivien terveysriskejä. Kun siitepölykaudet pitenevät, myös allergiaoireiden kesto pitkittyy. Punkit leviävät uusille alueille, ja niin puutiaisaivokuumeen kuin borrelioosinkin esiintyvyys kasvaa.
Lämpenevä ilmasto muuttaa eläinten ja taudinaiheuttajien levinneisyysalueita. Se lisää pandemioiden riskiä ja lisää todennäköisyyttä sille, että virukset siirtyvät lajista toiseen. Rankkasateet ja tulvat voivat heikentää juomaveden laatua, sään ääri-ilmiöt lisäävät tapaturmia, ja ilmastoon liittyvä huoli kuormittaa erityisesti nuorten mielenterveyttä.
Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset ulottuvat myös elämän alkuun. Maailman terveysjärjestö WHO pitää raskaana olevia, vastasyntyneitä ja lapsia ilmastonmuutokselle erityisen haavoittuvina ryhminä. Raskaudenaikainen altistuminen voimakkaalle kuumuudelle on tutkimuksissa yhdistetty suurentuneeseen ennenaikaisen synnytyksen riskiin. Vauvat ja pienet lapset ovat herkempiä lämpöstressille kuin aikuiset. Neuvoloissa tarvitaankin ohjausta kuumuuden terveyshaittojen ehkäisemiseen.
Näyttö ilmastonmuutoksen terveyshaitoista vahvistuu koko ajan. The Lancet -tiedelehden raportin mukaan kuumuuteen liittyi Euroopassa vuonna 2024 noin 62 000 kuolemaa.
Terveysuhat konkretisoivat ilmastonmuutosta selvemmin kuin hiilidioksidiekvivalentit ja päästölaskelmat, ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen hyödyt näkyvät usein nopeammin ihmisten terveydessä kuin luonnossa tai muussa ympäristössä. Jos terveyden näkökulma olisi enemmän esillä usein turhankin repivässä ilmastokeskustelussa, se voisi auttaa ihmisiä pääsemään poliittisten jakolinjojen yli.
Monet terveyttä edistävät ratkaisut ovat helposti hahmotettavia ja toteutettavissa. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen parantaa ilmanlaatua ja ehkäisee hengitys- ja sydänsairauksia. Kävelyn ja pyöräilyn suosiminen autoilun sijaan lisää arkiliikuntaa, ja kasvispainotteinen ruokavalio vähentää monien kansantautien riskiä.
Kaupunkien puut ja viheralueet viilentävät rakennettua ympäristöä ja vähentävät ihmisten altistumista kuumuudelle. Samat ratkaisut voivat siis vähentää päästöjä, auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja parantaa terveyttä.
Terveysnäkökulman pitäisi näkyä myös poliittisessa päätöksenteossa nykyistä selvemmin. Päättäjien tulisi ottaa huomioon, että ilmastopoliittiset ratkaisut vaikuttavat sairastavuuteen, terveyseroihin ja sitä kautta myös yhteiskunnan kustannuksiin.
Terveydenhuollon pitää varautua järjestelmällisesti hellejaksoihin, muuttuviin tartuntatauteihin ja sään ääri-ilmiöihin sekä tunnistaa niille erityisen haavoittuvat väestöryhmät.
Parhaimmillaan ilmastopolitiikka on myös kansanterveys- ja talouspolitiikkaa. Pohjois-Karjala-projekti osoitti 1900-luvun lopulla, että kansanterveyttä voidaan parantaa muuttamalla sekä ympäristöä että ihmisten arjen valintoja. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen pitäisi nähdä saman mittaluokan kansanterveystekona.
Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla
julkaistu 19.8.2026
Ilmastolääkärit-verkoston jäsenet
Anna Jaakola
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Pyhtää
Pertti Saloheimo
Lääketieteen tohtori