Raul Lehto vaatii kirjoituksessaan realismia hiilineutraaliustavoitteisiin (Kymen Sanomat 19.8.) ja asettaa vastakkain euron bensan ja fossiilienergiasta luopumisen. Realismia on tunnustaa tosiasiat. Ilmastopolitiikan tavoitteena ei ole kallis bensiini, vaan päästöjen ja tuontiöljyriippuvuuden vähentäminen.
Mekin kannamme huolta polttoaineiden hinnannousun vaikutuksesta alueilla, joilla auto on välttämätön. Öljyn tarjontashokkia ei kuitenkaan ratkaista polttoaineveroja alentamalla. Veronalennukset ylläpitävät kysyntää, vähentävät valtion verotuloja ja hyöty valuu öljyntuottajille. Parempi ratkaisu on tukea eniten tilanteesta kärsiviä, rakentaen samalla vaihtoehtoja fossiilisten käytölle. Voi myös pohtia, millainen energiakriisi meillä nyt olisi käsissä, jos Suomea olisi viime vuosikymmenet johdettu euron bensan politiikalla sen sijaan, että on määrätietoisesti panostettu vihreään kotimaiseen energiaan.
Lehdon mainitsema fossiilisten lähes 80 prosentin osuus maailman primäärienergiasta ei vastaa tilannetta Suomessa. Vuonna 2025 fossiilisten polttoaineiden ja turpeen osuus Suomen energiankulutuksesta oli 27 prosenttia. Kotimaisesta sähköstä jo 95 prosenttia on fossiilitonta. Muutos on siis mahdollinen ja jo käynnissä.
Mikään valtio ei ratkaise ilmastonmuutosta yksin, siksi ilmastopolitiikkaa tehdään yhdessä, kansainvälisillä sopimuksilla. Jos jokainen vetoaisi oman osuutensa pienuuteen, kukaan ei tekisi mitään.
Maailman ongelmat eivät selity vain väestönkasvulla: IPCC:n mukaan päästöjen kasvua vauhdittaa enemmän kulutuksen kasvu henkeä kohden. Elintason, koulutuksen ja naisten aseman kohentuessa syntyvyys yleensä laskee, mutta samalla vaurastuminen lisää kulutusta ja energiankäyttöä. Puhtaan energian lisäksi tarvitaan energiatehokkuutta ja tarpeettoman kulutuksen vähentämistä.
Tuontipolttoaineriippuvuuden vähentäminen ja häiriöitä kestävän, monipuolisen energiajärjestelmän rakentaminen vahvistavat myös turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Ilmastotoimilla on kustannuksensa, mutta tekemättä jättäminen maksaa lopulta enemmän niin taloudelle, luonnolle kuin ihmisten terveydelle.
Olisi helppoa sulkea silmänsä ja jatkaa entiseen tapaan. Se ei kuitenkaan ole realismia, vaan seurausten ja kustannusten siirtämistä lastemme kannettaviksi. Realismia on hyväksyä muutoksen välttämättömyys ja huolehtia siitä, että se toteutetaan hallitusti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.
Anna Jaakola
kunnanvaltuutettu (vihr.) ja Talousvihreät ry:n hallituksen jäsen, Pyhtää
Ville Aarnio
Talousvihreät ry:n puheenjohtaja, Savonlinna
Kotkan seudun Vihreiden jäsen
eduskuntavaaliehdokas 2027
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 24.8.2026