Turun Esperi Caren tapaus on äärimmäisen surullinen itsessään, mutta huolestuttavaa on myös keskustelu, jota sen ympärillä käydään.
Kyseisessä tapauksessa on lehtitietojen perusteella liikkuva ihminen sidottu tuoliin jollain muulla kuin tähän tarkoitetulla turvallisella apuvälineellä ja jätetty valvomatta huoneeseensa, missä hän on kuristunut kuoliaaksi. Jostain syystä keskustelu kuitenkin kääntyy jatkuvasti resurssien vähyyteen, mielipiteisiin yksityisistä toimijoista ja hallituksen toimiin, vaikka ajankohtaisempi keskustelu olisi toimintakulttuuri, jossa tämä on mahdollista.
On ammatteja, joissa käytetään valtaa, ja hoitotyössä valta syntyy siitä, että toimitaan ihmisten kanssa, jotka eivät iän, sairauden tai vamman vuoksi voi itseään puolustaa. Tuon vallan mukana tulee aina vastuu ja sitä ohjaa ihmisarvon kunnioittaminen. Myös silloin, kun on kiire.
Jos varhaiskasvatuksessa lapsia teipattaisiin penkkeihin, ei selityksenä hyväksyttäisi kiirettä. Miksi ikäihmisten kohdalla edes kuolemaan johtanutta kaltoinkohtelua ei tuomita samoin?
Olen itse tehnyt pitkän osan työuraani juurikin palvelutaloissa sairaanhoitajana ja esihenkilönä. On toimittu haastavienkin asiakkaiden kanssa erilaisilla henkilöstömitoituksilla, milloin koronan ja milloin noroepidemian keskellä. On ollut vuoroja, joissa on vain selviydytty kaaoksessa, ja silti en koskaan ole ajatellut, että liikkuvan ihmisen sitominen ja jättäminen valvomatta olisi ollut ratkaisu.
Soteen liittyen on paljon asioita, joista nykyhallitukselle voidaan antaa palautetta, koska toimia hyvinvointialueiden ahdingon ratkaisemiseksi ei ole näkynyt. Mutta hoivan henkilöstömitoitusta koskenut lasku oli hyvin maltillinen eikä tarjoa perustelua minkäänlaiselle kaltoinkohtelulle. Myöskään yksityiset hoivayritykset eivät ole mitään läpipahoja paikkoja, vaan siellä toimii niitä aivan samoja ammattilaisia kuin julkisellakin puolella, noudattaen samoja lakeja sekä hyvinvointialueiden määrittelemiä kriteereitä.
Hoitoalan taustani takia puhun mielelläni sote-asioista sekä hoitotyön arvostuksen puolesta. Olen saanut työskennellä upeiden ammattilaisten kanssa, jotka tekevät työtä sydämellään, ja nähdä, miten kauniisti hoitotyötä voi tehdä.
Arvostuksen saaminen ei kuitenkaan tarkoita sokeaa puolesta puhumista. Jotta hoitotyötä voidaan arvostaa, pitää kaikkien voida luottaa, että työtä tehdään vastuuta kantaen ja ihmisarvoa kunnioittaen. Meidän pitää pystyä sanomaan ääneen, kun toiminnassa tehdään karmeita virheitä, sillä vain avoimella keskustelulla asiat voivat muuttua.
Ja niiden pitää muuttua. Näin ei saa käydä enää koskaan.
Riikka Kinnunen (vihr.)
alue- ja kaupunginvaltuutettu, Kotka
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 14.1.2026