Vapun jälkeiset keskustelut äärioikeiston marssista ja siellä tapahtuneesta väkivallasta ovat jo vaimentuneet. Elämä jatkuu, kuten niin usein ennenkin.
Hetken puhuttiin naamioitumisesta, mutta sekin keskustelu kuihtui nopeasti. Marssilla mukana olleista lapsista ja nuorista ei jaksettu puhua juuri lainkaan.
Äärioikeiston toiminta ja rasismi arkipäiväistyvät. Muutama päivä otsikoita, pari kiivasta somekeskustelua ja sen jälkeen hiljaisuus.
Perinteisen median lyhyestä uutisryöpystä erottui Helsingin yliopiston tutkijan Niko Pyrhösen puheenvuoro. Hän muistutti, kuinka äärioikeiston eri ryhmittymien rajat ovat häilyviä ja kuinka toimijoissa on merkittävästi samaa väkeä. Pyrhösen kuvaus oli kylmäävä: ”Tämän ansiosta saman henkilön on mahdollista yhtenä päivänä soittaa uusnatsien bändissä Hitlerin syntymäpäivän kunniaksi, naamioituneena potkaista ärsyttävää antifasistia päähän pari päivää myöhemmin ja seuraavalla viikolla päättää lähteä Sinimustan liikkeen kansanedustajaehdokkaaksi.”
Tämän mahdollistaa hiljaisuus.
Ääriliikkeiden arkipäiväistyminen ei johdu vain ääriliikkeiden tekemisistä. Se tapahtuu siksi, että tavallinen oikeisto sen hyväksyy, vähintään vaikenemalla.
Riikka Kinnunen
kaupunginvaltuutettu (vihr.), Kotka
Kirjoitus on julkaistu 13.5.2026 Kymen Sanomissa