Olen Kotkan kaupunginhallituksen jäsenenä seurannut läheltä Itäisten ratalinjausten ympärillä käytävää keskustelua. Olen osallistunut Itäisen rantaradan edunvalvontaan ja yrittänyt muodostaa dialogia sekä Itäradan, että Itäisen rantaradan puolesta puhujien kesken. En nimittäin pidä Itärataakaan huuhaana. Ratkaisukeskeisenä ihmisenä olen tullut siihen tulokseen, että kannattajien toiminta on saanut mielestäni jopa fanaattisia piirteitä viime aikoina. Kymenlaakson maakuntaa revitään kahteen eri suuntaan ja repimisen jälki ei aina näytä nätiltä. Tilanne on surkuhupaisa.
Jos nousemme sammakkoperspektiivistä sinne kuuluisaan kotkaperspektiiviin, niin näemme, että itäinen ja kaakkoinen Suomi tarvitsisivat todellisuudessa molemmat, sekä Itäradan että Itäisen rantaradan. Edunvalvontaan liittyvä asiainhoidollinen marssijärjestys on kuitenkin maakunnan sisällä ollut väärä. Sen sijaan, että maakunnan sisällä olisimme käyneet kaikilla tasoilla riittävän laajat keskustelut maakunnan yhteisestä edunvalvonnasta ja marssijärjestyksestä, etenkin Kouvola lähti etupainotteisesti tavoittelemaan yhteistä etua Karjalan ja Savon kanssa ja sivuutti Etelä-Kymenlaakson kuntien kanssa käytävän yhteisen keskustelun maakunnan sisällä. Tämä ei sinänsä ole kenenkään vika. Tämä on täysin ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Olihan maakunnan keskuskaupungeissa molemmissa aloittaneet uudet ja innokkaat kaupunginjohtajat omine sidosryhmineen ja verkostoineen ja Kymsoten synnytystuskatkin hiersivät maakunnassa etelän ja pohjoisen välillä.Jatkossa toivon, että kykenemme maakunnan sisällä paljon laadukkaampaan yhteiseen näkemykseen, edunvalvontaan ja keskusteluun niistä kärjistä, joista tavoittelemme. On uskallettava nousta sammakkoperspektiivistä kotkaperspektiiviin. On ihan normaalia keskustella naapurin kanssa asioista ja miettiä yhdessä, miten saisimme tavoitteemme mahtumaan yhteiseen muottiin. Se on keskeinen toimintatapa menestyvissä maakunnissa.
Olen koko valtuustokauden odottanut tapaamista Kouvolan ja Kotkan kaupunginhallitusten kesken, jossa voisimme käydä maakunnan yhteisen edunvalvonnan näkökulmasta keskustelua tärkeimmistä yhteistä kärjistä ja niihin liittyvistä hankkeista, joita yhdessä edistämme. Rata-asioissakin järkevin tapa olisi ollut vaatia pitkällä aikajänteellä koko paketin toteuttamista.
Kymenlaakso tarvitsee kasvua, samoin kun koko Itä-Suomi ja Kaakkois-Suomi tarvitsee kasvua ja vientiä, elinvoimaa, työssäkäyntialueiden yhtenäistämistä ja vahvaa, osaavaa yhteistyöstä edunvalvonnassa. Nämä radat yhdessä pystyisivät tarjoamaan sen ja vaikutukset olisivat kattavat koko Suomelle. Hullu ei ole se, joka pyytää.
Hanna-Kaisa Lähde, kaupunginhallituksen jäsen, (vihr.), Kotka