Facebook iski vastikään eteen muistoja kolmen vuoden takaa, jolloin otin Twitterissä yhteen toisen käyttäjän kanssa Suvivirrestä. Koulujen kesälomien alkaessa onkin sopiva aika kirjoittaa aiheesta.
Henkilökohtaisesti näen, että johtuen Suvivirren uskonnollisesta sanomasta, sen laulaminen koulujen kevätjuhlassa on vähintäänkin kyseenalaista uskonnonvapauden näkökulmasta. Tästä huolimatta Suvivirsi ei ole poistumassa koulujen kevätjuhlista vähään aikaan, sillä vuonna 2014 eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi, ettei uskonnollinen sisältö tee tilaisuudesta automaattisesti uskonnollista. Ylipäätään koko Suvivirsi-keskustelu vie huomion paljon vakavammista uskonnonvapaus-ongelmista.
Useissa kouluissa on tähän päivään asti pakollisia kirkkokä3yntejä mm. jouluna. Kirkkoon kuulumattomille tulee yhdenvertaisuuden nimissä järjestää vaihtoehtoista toimintaa, mutta ainakaan omana kouluaikanani tämä ei aina toteutunut.
Uskonnonopetus on edelleen jaettu uskontokuntien mukaan, mutta siinä missä kirkkoon kuulumattomilla on mahdollisuus osallistua uskonnontunneille, tämä ei toimi toiseen suuntaan. Miksi? Tietääkseni koulujen tehtävänä ei ole uskonnollisten näkemysten vahvistaminen. Tässä kohtaa joku varmaan vetoaa siihen, ettei uskonnonopetus ole vakaumuksellista, mutta jos näin on, miksi nykyinen jako? Miksei uskonnonopetusta voitaisi korvata yhteisellä katsomusaineella?
Suomessa on merkittäviä ongelmia uskonnonvapauden kanssa, mikä ei sinällään ole yllättävää, sillä kahdella uskontokunnalla on edelleen lainsäädännössä erityisasema. Suvivirsi on näistä pienin. Aiheesta tulee tietenkin puhua, mutta laajassa kuvassa se tuntuu harhauttavan keskustelun osa-alueille, joilla ei isossa kuvassa ole juurikaan merkitystä.
Suvivirsi soikoon siis jatkossakin. Meillä on aidosti tärkeämpiäkin asioita hoidettavana.
Eero Kivistö, kuntavaaliehdokas
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 3.6.2021