Helsingin Sanomissa oli 29.5. juttua 8-vuotiaasta tytöstä, jolle on useaan otteeseen haettu paikkaa erityiskoulusta. Hänellä on vaikea liikuntavamma ja lievä kehitysvamma – ja niin vanhemmat, opettaja, erityisopettaja kuin oppimisen tuen ryhmä ovat kaikki yksimielisiä siitä, että tyttö tarvitsisi enemmän tukea ja erityiskoulu voisi sitä tarjota. Silti hakemusta ei hyväksytä vaan hänen tulee jatkaa lähikoulussa liian pienellä tuella ja ilman yhtäkään vertaistaan.

Miten tämä sitten liittyy Kotkaan? Meillä on viime vuosina yritetty ajaa pienryhmiä alas useaan otteeseen vedoten lähikoulupainotteisuuteen. Virkamiesten perusteluissa on myös haettu selkänojaa juurikin Espoon toimintaan liittyen.

27.5. oli Kotkassa kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnan kokous, jossa hyväksyttiin uusi opetussuunnitelma esikoulusta lukioihin. Keskiössä uudistuksessa on nimenomaan tuen järjestäminen.

Keskeisenä periaatteena on tuoda tuki lähikouluihin. On myös sanottu pienryhmien toiminnan muuttuvan ensi lukuvuoden jälkeen. Sen verran sanastoa olen itsekin oppinut, että muutos tarkoittaa tässä kohtaa alasajoa.

Uusi opetussuunnitelma tulee valtakunnan tasolta, eli lautakunnassa emme voineet kuin hyväksyä muutokset, jotka meille tarjoillaan. Uudistus on valtava ja muuttaa toimintatapoja läpi opetuksen kentän.

Ajatuksessa on hyvääkin, mutta toteutukseen tullaan tarvitsemaan paljon lisää erityisopettajia eikä kukaan tiedä, mistä näitä saataisiin. Uudistus otetaan myös erittäin tiukalla aikataululla käyttöön koko maassa ilman minkäänlaista pilotointia. Valuvikoja ei ole voitu edes teoriassa puristaa ulos. Kokouksessa meille kerrottiinkin, että jos uudistus menee suohon, niin se menee niin kaikkialla.

Tämä ei varsin helpota omaa huolta. Meillä Kotkassa uudistuksen jalkoihin jäävät mitä todennäköisimmin niin sanottujen dysfasialuokkien oppilaat, jotka ovat 5–8-vuotiaina saaneet pienryhmässä erityisopettajan tuen koulu-uran alkuun. Tämän jälkeen heistä lähes kaikki ovat pärjänneet yleisopetuksessa lähikoulussaan. Jatkossa nämä oppilaat jäävät ajelehtimaan isoihin ryhmiin, ja jos arvosanat tippuvat tarpeeksi, niin vasta silloin erityisopettajan tukea kohdistetaan enemmän.

Kotkassa näiden pienryhmien toimintaa on yritetty ajaa alas vedoten lainsäädäntöön ja nyt opetussuunnitelman muutoksiin. Kumpikaan näistä asioista ei kuitenkaan todellisuudessa velvoita vähentämään erityisluokkien määrää, eli asioihin voidaan edelleen vaikuttaa.

Ensi syksynä toivonkin asiaan liittyvien tahojen opetuksen ja terveydenhuollon puolella, tulevan kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnan sekä uuden valtuuston olevan erityisen tarkkana. Tässä on kyseessä juurikin lasten etu.

Riikka Kinnunen
kaupunginvaltuutettu (vihr.), Kotka
kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnan jäsen kaudella 2021–25

Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 2.6.2025