Olen seurannut huolestuneena, kuinka helposti nuoret voivat viettää kirjastossa tuntikausia yleisökoneilla ilman minkäänlaisia rajoituksia. Koulujen jälkeen nuori voi pyytää tiskiltä kuulokkeet ja istua koneelle – ja usein hän nousee siitä vasta, kun sulkemiskuulutukset kuuluvat kuulokkeiden läpi.

On ristiriitaista, että koulut saavat syksyllä oikeuden rajoittaa puhelinten käyttöä, mutta kirjastossa ruutuja voi käyttää vapaasti, vaikka kyseessä on yhtä lailla kehittyvien aivojen kannalta kuormittavaa ruutuaikaa.

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka kirjaston tietokoneaikaa sai varata tunniksi, ja sen jälkeen kone oli luovutettava seuraavalle. Miksi tästä käytännöstä on luovuttu?

Ymmärrän, että kirjastoilla on tärkeä rooli digitaalisen tasa-arvon edistäjinä. Kaikilla ei ole kotona konetta tai nettiä. Mutta eikö juuri siksi olisi tärkeää, että käyttö olisi ohjattua ja rajattua, eikä vapaata viihteen virtaa?

Kirjastoilla pitäisi olla rohkeutta arvioida nykyisiä käytäntöjään. Kyse ei ole vapauden rajoittamisesta, vaan terveestä kasvun tukemisesta.

Elina Koskivirta (vihr.)
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 10.6.2025