Juhani Pekkola otti mielipidekirjoituksessaan (KySa 19.3) kantaa Haminaan ja Kotkaan suunnitteilla oleviin akkumateriaalitehtaisiin, kiinnittäen erityistä huomiota projektin Kiina-yhteyksiin. Vuosien ajan Kiina-kysymyksiin keskittyneenä aktivistina, on hienoa nähdä aiheen saavan aikaisempaa enemmän huomiota.
Valitettavasti Haminan ja Kotkan päättäjät eivät kritiikkiä kuuntele.
Yle julkaisi tehdasprojektia käsittelevän artikkelin (25.3.), johon haastateltiin muun muassa Kotkan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Jukka Lopperia, sekä kaupunginjohtaja Esa Sirviötä. Artikkeliin haastatellut päättäjät näkevät projektin ainoastaan taloudellisten kysymysten kautta, samalla kun projektin Kiina-yhteyksiin kohdistuva kritiikki sivuutetaan täysin. Ottaen huomioon, kuinka nopeasti Kotkan kaupunki katkaisi Venäjä-siteensä Ukrainan sodan alettua, tuntuu tällainen sinisilmäisyys Kiinaa kohtaan uskomattomalta.
Kuten Pekkola omassa kirjoituksessaan tuo ilmi, on Kiinan suhtautuminen Venäjän hyökkäyssotaan vähintäänkin ristiriitainen: virallisesti Kiina on esittänyt neutraalia rauhanvälittäjää, mutta sen todelliset tavoitteet on luettavissa rivien välistä. Esittämässään ”rauhansuunnitelmassa” Kiina muun muassa vaati länsimaita poistamaan Venäjä-vastaiset pakotteet, joilla ei ole YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää, jonka pysyvänä jäsenenä Venäjällä on veto-oikeus kaikkiin sen päätöksiin.
Koko sodan ajan Kiina on myös vaatinut Ukrainalle toimitetun aseavun lopettamista. Jos Ukrainaa ei saa aseistaa, eikä Venäjää painostaa taloudellisesti, jää ainoaksi vaihtoehdoksi seurata Venäjä hirmutekoja vierestä, kunnes Venäjä saa Ukrainasta haluamansa. Kun tähän kuvioon lisää Kiinan lukuiset ihmisoikeusloukkaukset sekä Pekkolan huomion vastaavien projektien roolista Kiinan globaalin vaikutusvallan lisäämisessä, ovat projektin riskit harvinaisen selviä.
Kyse ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi akkumateriaalitehtaiden taloudellisia vaikutuksia. Kyse on tulevaisuuden alasta, jonka merkitys esimerkiksi liikenteen sähköistymisen myötä tulee kasvamaan. Mutta mikäli ajamme itsemme riippuvaisiksi Kiinan kaltaisista ihmisoikeuksia polkevista diktatuureista, tulemme ennen pitkää törmäämään samoihin ongelmiin, kuin Venäjän kanssa Ukrainan sodan alettua. Onko liikaa pyydetty, että emme toistaisi samoja virheitä?
Eero Kivistö
Julkaistu Kymen Sanomissa 7.4.2023