“Lihaksiin sattuu. En jaksa tulee hiki. Pitääkö oikeasti juosta? Miä toissa päivänä kävin ulkona, ni otan nyt pari päivää huilia ettei rasitu.”
Näitä lauseita kuulee liikunnanopettaja lasten ja nuorten suusta päivittäin. Kuulostaako huolestuttavalta? Pelottavalta? Vai jopa valitettavan normaalilta? Yksi asia mitä se ei saa olla, on hyväksyttävää.
On hienoa, että nuorten liikkumattomuus on noussut puheenaiheeksi, sillä ongelma on massiivinen. Laskelmien mukaan liikkumattomuus uhkaa maksaa yhteiskunnalle jopa 3 miljardia euroa työkyvyttömyytenä, huonona itsetuntona ja sitä kautta masennuksena sekä haluttomuutena tehdä töitä. Uudella hallituksella tulee olemaan iso vastuu parantaa tilanne.
Olisiko koulu ratkaisu? OAJ:n puheenjohtaja Katariina Murto on ehdottanut tuntimäärien lisäämistä. Lisätunnit pitäisi saman tien iskeä liikuntaan. Viisi tuntia liikuntaa kouluviikossa kaksinkertaistaisi monen lapsen liikunnan. Tämä parantaisi varmasti myös lasten koulumenestystä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet lasten keskittymiskyvyn paranevan huomattavasti, kun liikkuminen on säännöllistä.
Myös urheiluseurat ottavat mielellään lisää lapsia mukaan toimintaansa. Se toki maksaa vanhemmille. Kotkassa onneksi seuramaksut ovat pysyneet maltillisina verrattuna muuhun Suomeen.
Seurat tulevat myös tarvitsemaan lisää resursseja pystyäkseen liikuttamaan. Mitä enemmän niiltä löytyy täyspäiväisiä työntekijöitä, sitä enemmän se tuo resursseja pitää kerhoja kouluilla, järjestää koulukäyntejä ja ottaa vastaan uusia harrastajia.
Suurin vastuu on kuitenkin meillä vanhemmilla. Kotona tehtävät kuntopiirit, saunalenkit ja jumppatunnit ovat vähentyneet. Aloittaminen on aina vaikeinta, mutta liikunta jää nopeasti tavaksi. Kun harjoituksista tekee hauskoja, lapset innostuvat helpommin. Ja kun lapset innostuvat, seuraavat vanhemmat mukana.
Tätä asiaa ei voi enää painaa villaisella. Lapsia täytyy innostaa liikkumaan. Nyt olemme jo myöhässä, mutta vielä tilannetta on mahdollista korjata.
Michael Pounds
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 26.1.2023