Poikolainen tuo esiin Navalnyin menneisyyden, josta löytyy muun muassa rajuja maahanmuuttovastaisia lausuntoja, joiden myötä vuonna 2021 ihmisoikeusjärjestö Amnesty International väliaikaisesti poisti Navalnyille myönnetyn mielipidevangin statuksen. Mutta jos Navalnyin luurankoja aletaan kaivamaan esiin, niin on varmaan syytä muistuttaa Assangeen kohdistetuista seksuaalirikossyytteistä. Niin ikään Poikolaisen mainitsema Gonzalo Lira puolestaan on tunnettu aikaisemmin julkaisemastaan naisvihamielisestä materiaalista.
Assangeen liittyen Poikolainen toteaa, että ”hänen kohtalostaan ei hiiskuta sanaakaan”. Kuitenkin nopealla Google-haulla neljä ensimmäistä tulosta olivat Suomen mediassa tällä viikolla julkaistuja artikkeleita Assangen tilanteesta. Poikolainen tuntuu unohtavan, että Assangen tueksi on syntynyt laaja kansainvälinen liike, ja tämän vapauttamisen puolesta ovat vedonneet esimerkiksi Amnesty International, Human Rights Watch, Toimittajat ilman rajoja, sekä Australian, Assangen kotimaan, parlamentin alahuone. Se on eri kysymys, saako Assangen tilanne kaikkea ansaitsemaansa huomiota, mutta on turha väittää, etteikö tilanteesta puhuttaisi.
Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Venäjällä on pidätetty tuhansia mielenosoittajia sekä estetty pääsy useille verkkosivuille – esimerkkeinä Facebook, Instagram ja Ylen venäjänkieliset uutiset. Tämän vuoden aikana Venäjä suunnittelee myös kieltävänsä vpn-yhteydet, joiden avulla aiempia verkkorajoituksia olisi mahdollista kiertää. Vaikka länsimaiden toiminnassa esiintyy tekopyhyyttä, on tilanteemme kaukana Venäjästä.
Eero Kivistö (vihr.)
Kirjoitus julkaistu Kymen Sanomissa 27.2.2024